Ärtynyt suoli (IBS) – oma kokemukseni

Päivitetty: helmi 20


Tämä blogipostaus kertoo kokemuksistani IBS-potilaana. Mikäli haluat tieteellisempää tietoa asiasta, voit lukea tämän postaukseni.


Miksi kirjoitan ärtyneestä suolesta?

Haluan jakaa kokemuksiani ja tietoa ärtyneen suolen oireyhtymästä eli IBS:stä. Olen itse kärsinyt tästä pian kuusi vuotta diagnoosini mukaan, mutta epäilen, että olen oikeasti kärsinyt tästä jotakuinkin koko elämäni. Ärtynyttä suolta ei tunneta hyvin, eikä siitä kärsiviä aina ymmärretä. Toivon, että sekä tämä että tieteeseen paneutuva blogipostaukseni, jonka julkaisen myöhemmin, auttavat IBS:stä kärsiviä, siitä lisää tietoa haluavia sekä kärsijöiden läheisiä ymmärtämään syndroomaa paremmin.


Ärtyneen suolen (IBS) diagnoosi

Usein ajatellaan, että IBS:stä kärsivällä on vain hieman epämiellyttäviä tunteita vatsassa, hieman ilmaa ja ehkä vähän kipua ruoan jälkeen. Joillakin ikävimmillään ajatellaan olevan koviakin kipuja ja paljon ripulia. Nämä ovat klassisia IBS-oireita, mutta oireiden vakavuus kuten oirekuvastokin voi vaihdella suuresti. Joillakin oireet voivat olla niin pahoja, ettei kotoa juurikaan voi lähteä. Jotkut jopa käyttävät vaippoja ja joutuvat ottamaan koviakin kipulääkkeitä.


Valitettavasti termillä ärtynyt suoli on helppo tapa luokitella kaikki tuntemattomista syistä johtuvat vatsaongelmat yhdeksi mukavaksi, helpoksi ja yksinkertaiselta kuulostavaksi ”diagnoosiksi”. Loppujen lopuksi diagnoosi on oikeastaan jotakuinkin sama, kuin sanoisi: "Emme tiedä, mikä on ongelma, mutta sinulla on vatsavaivoja."


Tieteen mukaan, IBS ei voi tappaa tai muuttua vaaralliseksi. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei IBS voi esimerkiksi aiheuttaa syöpää tai muuten muuttua fyysisesti vaaralliseksi. Tämä mielestäni näyttää sen, kuinka vähän henkistä puolta mietitään näissä asioissa, etenkin Suomessa. Itselläni on ollut sen verran pahat oireet, että olin valmis tappamaan itseni viitisen vuotta sitten.


Aiemmin IBS:n diagnoosiin käytettiin Rome III Criteria -järjestelmää, mutta se oli hyvin epäspesifi. Nykyään uutena järjestelmänä on Rome IV Criteria. Tätä ei kuitenkaan ainakaan oman tietoni mukaan juurikaan käytetä Suomessa, valitettavasti, sillä tämä auttaa diagnisointia huomattavasti. Lisää tietoa Rome VI Criteriasta ja sen eroista Rome III Criteriaan nähden voit lukea täältä.


International Foundation for Functional Gastrointestinal Disordersin (IFFGD) mukaan jopa 71 % IBS-potilaista kärsii viikoittain ja 47 % päivittäin. Päivittäin oireista kärsivillä ongelmat ovat yleensä melko tai todella vakavia.


Minun tarinani

Kaikki alkoi siitä, kun pienenä lapsena minua oli kiusattu 1.–6. luokilla hyvinkin väkivaltaisesti, niin fyysisesti kuin henkisesti, esimerkiksi sitomalla puuhun kiinni tuntien ajaksi. Toki muutakin stressiä, kuten itsesyytöksiä, mahtui elämään. Noin viisi vuotta sitten lapseni syntyi ja olin kovassa univajeessa, minkä vuoksi aloin syömään enemmän ja nopeammin, ja lisäksi aloin ylitreenaamaan. Tätä ennenkin olin syönyt nopeasti ja liikaa, mikä varmasti oli vaikuttanut vatsan toimintaan, sillä jo lapsena minulla oli vatsan kanssa ongelmia. Lapseni oli hyvin vaativa, joten unta ei juurikaan tullut, kunnes oireeni pahenivat.


Kun lapseni oli noin kuuden kuukauden ikäinen, oireeni olivat niin pahat, että en kyennyt juuri mihinkään. Pahimmillaan kehoni meni siihen pisteeseen, että nukuin kymmenen tuntia yössä ja useita tunteja päivän aikana enkä kyennyt auttamaan lasteni äitiä juuri missään, etenkään yön aikana. Uskon, etten juurikaan päässyt syvään uneen. (EDIT: Noin vuosi tämän kirjoittamisen jälkeen olen todennut tämän testein - Nykyään nukun paremin ja silti syvää unta ei tule tarpeeksi) En kyennyt kotitöihin kunnolla eikä minulla ollut energiaa lapseni leikittämiseen. Ei sillä, toki suhteellisen hyviäkin päiviä oli, mutta useimpina päivinä minulla oli kamala olo. En kyennyt edes auttamaan ihanaa, ymmärtäväistä ja rakastavaa naisystävääni, joka oli lapsessa koko ajan kiinni, sillä poikamme oli hyvin tarvitseva. Syytin tässäkin kohtaa itseäni ja olin mielestäni erittäin huono isä ja kamala poikaystävä.


Oireina oli väsymyksen lisäksi todella vaaleankeltainen ja rasvainen ripulimainen uloste (useita kertoja päivässä), kamalan hajuiset ilmavaivat, kovat vihanpurkaukset ja raivokohtaukset, tunne siitä, että ruoan ravinteet eivät imeytyneet, lihominen ja kamalat kivut. Kivut olivat joskus niin pahoja, etten kyennyt olemaan huutamatta. Onneksi silloinen naisystäväni oli miltei aina paikalla auttamassa minua antaen henkistä tukea ja osteopaattisia hoitoja, jotka todella rentouttivat kehoni hyvinkin tehokkaasti. Joskus tosin keho oli niin pahana, ettei edes tämä riittänyt.


Oirekuvastoni oli niin raju, että päätin käydä lääkärissä. Lääkärissä sanottiin, etteivät he tiedä mikä minua vaivaa, eivätkä tehdyt testit olleet mielestäni riittäviä. Minulta katsottiin kyllä perusverenkuva, H.pylori, haiman perusentsyymitoiminta, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja joitakin muita testejä (kaikkia en muista). Joka tapauksessa koskaan ei katsottu suoliston tarkkaa bakteerikantaa, eikä vatsaani tai suolistoani tähystetty. Suomen lääkärit ovat oman kokemukseni mukaaan yksinkertaisesti erittäin huonoja vatsaongelmien kohdalla, vaikka ovatkin maailman huippuluokkaa esimerkiksi sydänleikkausten kohdalla. Tätä mieltä ovat myös useat lääkärit ja hoitajat sekä lähihoitajat, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. Osa syynä tähän on myös raha-asiat: valtiolla ei ole taloudellista budjetointia muun muassa hypnoosin ja bakteerikantojen testaukseen IBS:n kohdalla.


En tietenkään näin pitkän ajan jälkeen muista tarkkaan ottaen, mitä milloinkin tehtiin, mutta sen muistan, että jouduin itse antamaan lääkäreille ohjeistuksia. Kysyin esimerkiksi, olisikohan tämä IBS, olisiko mahdollista saada FODMAP-ruokavalioon apua ravitsemusterapeutilta ja voisiko gastroenterologi tutkia asiaa. Onneksi sain ravitsemusterapeutin apua. Loppujen lopuksi gastro luki tietoni, mutta ei koskaan tavannut minua ja sanoi: “Vältä ruokia, jotka ärsyttävät ja syö FODMAPin mukaan.” Toisin sanoen henkilö, jonka pitäisi olla vatsaongelmien erikoislääkäri, antoi ohjeet, jotka voisin googlata kahdessa minuutissa ja jotka siis olivat minun kohdallani miltei hyödyttömät, sillä kaikki ruoka sattui ja FODMAP ei pitkällä tähtäimellä auttanut kamalasti. Pahimpiin oireisiin kylläkin. Tämä nyt ei tarkoita, etteikö FODMAP-ruokailua kannata kokeilla, mutta olen sitä mieltä, että tämän tulisi olla väliaikainen ratkaisu.


Pahinta kuitenkin oli vihan tunne ja kykenemättömyyteni hallita tunteitani. Lapseni oli vasta puolisen vuotta vanha, kun huusin hänelle niin pahasti, että hän järkyttyi siten, ettei pystynyt itkemään, ennen kuin äitinsä otti hänet syliin. En ole ikinä tehnyt elämässäni mitään, mikä olisi tuntunut niin pahalta kuin tuo – nähdä oma, viaton, kaunis ja ihana pieni lapsi shokissa, ja vieläpä kun syypää olin itse. Minunhan tulisi olla hänelle tukena, opettajana ja turvana. En voi vieläkään kirjoittaa tästä ilman, että itkettää.


En muista, kuinka kauan tuon jälkeen tähän meni, mutta itkin ja kerroin hänen äidilleen, että halusin kuolla. Että minusta oli vain haittaa ihmisille, ja että hän ja lapsi voisivat paremmin, eikä kukaan lääkäreistä välittänyt minusta. Miksi siis eläisin? Me molemmat itkimme, mutta kolmas huoneessa ollut henkilö nauroi. Pieni lapseni nauroi, koska ei ymmärtänyt, mitä tapahtuu, mutta hänen reaktionsa sai minut ymmärtämään jotain. Nimittäin sen, että oli tilanne kuinka paha tahansa, minun piti pysyä elossa hänen vuokseen. Rakas poikani, sinä pelastit henkeni. Kiitos.


Itsemurha-ajatuksista pääsin yli lasteni äidin avulla, joka hoiti minua miltei päivittäin osteopatialla, olemalla henkisenä tukena, sekä hypnoosilla (nettipohjainen) ja terapialla. Kaikista tärkeimpänä näistä pidän selkeästi lähimmäisen tukea ja osteopatiaa. Todella tärkeänä pidän myös ymmärrystäni ravitsemuksesta ja kykyäni etsiä tieteellisiä tutkimuksia aiheesta. Näiden jälkimmäisten avulla pystyin itse tutkimaan mahdollisia ongelman aiheuttajia ja kykenin hoitamaan itse itseäni. Vatsahappojen lisäys auttoi silloin, kun stressitasot olivat niin korkealla, ettei kehoni oikeastaan kyennyt ruoan sulattamiseen. Tähän auttoivat myös ruoansulatusentsyymit. Kaikista tärkeintä toki olisi ollut henkinen rentoutuminen, mutta pahimmillani ollessani en tähän kyennyt. (Edit: Noin vuosi tämän kirjoittamisen jälkeen, on todettava että en voi tietää kuinka paljon tästä happojen ja entsyymien avusta oli oikeasti plaseboa, eli vain uskoa apuun)


Nykyään olen alkanut tekemään hengitysharjoituksia ja vaporisoimaan kamomillan ja CBD:n yhdistelmää. Molemmat auttavat rentoutumaan, mutta vaporisointi on selkeästi helpompaa ja tällä hetkellä tehokkaampi rentouttaja. (EDIT: Nykyään hengitysharjoitukset ovat selkesästi tehokkaampia, kun olen tottunut niihin) Olen alkanut selkeästi muuttumaan positiivisemmaksi ja nykyään olen pystynyt jättämään vatsahapot pois.


Kerran kun menin lääkäriin, vaatimalla vaadin, että vatsahapponi tutkittaisiin, mutta jos minulla ei ole jotain tiettyä tautia, niin tämän lääkärin mukaan vähähappoisuus ei ole mahdollista. Tiede kuitenkin näyttää sen, että tämä ei pidä paikkaansa. Sain vatsan tähystykseen ajan, kun annoin hänelle pullon vatsahappoja (HCL+pepsiini), joita kerroin ottavani noin 3,3 g per ateria, jossa on noin 25–30g proteiinia. Hän lähetti minut tutkimuksiin katsoakseen, onko vatsani vahingoittunut ylimääräisestä haposta. Olin jo aiemmin ottanut yksityiseltä erittäin kalliin bakteeritestin ja tiesin, että E.colia oli aivan liikaa. Tämänkin näytin hänelle, mutta edes tämän todistusaineiston voimin hän ei lähtenyt viemään tuota asiaa eteenpäin. Myöhemmin sain selville, että tämä johtuu siitä, ettei valtiolla ole laboratorioita, joissa noita testejä voitaisiin tehdä. (EDIT: Jos sinulla on H.Pylori, vatsahapot ovat VAARALLINEN lisä) Olen kuitenkin iloinen että sain vihdoin, viiden vuoden jälkeen, vatsan tähystyksen. Näyttäisi siltä, että olen saanut hapoilla aikaiseksi pintakudosten vaurioita, mutta en mitään pahaa taikka parantumatonta. Keskusteltuani lääkärin kanssa, joka siis teki tähystyksen, päädyimme siihen, että ainakin tällä hetkellä vatsahappoja on sen verran, että lisähappoa pitää vähentää.


Luulen, että vuosien käyttö ja samaan aikaan henkinen rentoutuminen on aiheuttanut sen, etten enää tunnistanut oikeaa lisähapon tarvetta, ja koska käytin sitä koko ajan, kehoni hillitsi omaa hapon tuotantoa. Noin kaksi viikkoa pillereiden vähentämiseen meni, mutta nyt olen pystynyt olemaan ilman vatsahappoja. Tosin entsyymejä käytän vielä, etenkin rasvaisissa aterioissa. (EDIT: En enää! Nykkyään olen ilman mitään pillereitä ja voin vielä paremmin kuin tämän kirjoittamisen aikana)


Saattaa hyvinkin olla, että ainakin jotkut ongelmistani on edelleen hermostoperäisiä, sillä vatsaongelmia on vieläkin, vaikkakin todella vähän pahimpiin aikoihin verrattuna. Kehoni tuntuu haluavan vieläkin tunkea ulosteen mahdollisimman nopeasti ulos, mikä vaikeuttaa ruoan sulamista ja mahdollisesti haittaa bakteerien hyvää tasapainoa.


Pakko muuten mainita, että tähystyksen tehnyt lääkäri oli sellainen kuin lääkärin olla pitää. Hän kuunteli, mietti, keskusteli, kertoi paljon asioita sekä tiesi muun muassa SIBO:sta, sanoen, ettei suomessa näistä valitettavasti tiedetä juuri mitään. Toisin sanoen hän oli alan ammattilainen ja osasi myös asiakaspalvelun hyvin.


Mutta jos tämä tosiaan on IBS:ää, niin diagnostisesti ja hoidollisesti on mielestäni tärkeää ymmärtää, että vaikkei IBS voi fyysisesti vaarantaa potilaan henkeä, henkisesti sen sijaan tälläiset oireet voivat hyvinkin johtaa kuolemaan. Mielestäni lääkäreiden tulisi ymmärtää henkistä puolta ja sen vaikutuksia paremmin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on hypnoosilla hoidettu tuhansia IBS-potilaita, mutta Suomessa tästä ei ollut edes kuultu, kun puhuin lääkäreiden kanssa tämän mahdollisuudesta.


Itse asiassa kerran vein lääkärille ison paperinipun, jonka olin itse tulostanut PubMedistä. Kyseessä oli 20 eri tutkimuksen tiedot, joissa todistettiin mm. hypnoosin ja terapian toimivuus IBS:n hoidossa. Näistä kävi myös ilmi, että IBS:n voi aiheuttaa mm. ohutsuolen bakteerin liikakasvusto (SIBO), eri ruoka-aineallergiat, suoliston hermotuksen vajaatoiminta tai toiminnan häiriöt, vuotava suoli, toimimaton endocannabinoidijärjestelmä, serotoniinin häiriöt suolistossa, stressin aiheuttamat aivojen ja kehon kemialliset muutokset, stressin tai muun asian aiheuttama matala-asteinen tulehdus, bakteeriepätasapaino, liian vähäinen vatsahappojen määrä ja moni muu asia. Lääkärini uskoi minua, mutta sanoi, että terapiaa lukuun ottamatta mitään näistä ei Suomessa voida hoitaa, eikä hän ollut näistä aiemmin kuullut. Terapiaa sain muutamia kertoja, eikä siinä mielestäni menty kovinkaan syvälle ongelmiini.


Lopuksi pari asiaa:

1. Jos haluat kokeilla vatsahappoja, ole hyvin varovainen näiden kanssa. Kaisa Jaakkolalta löytyy hyvä ohjeistus näiden käyttöön. Mahdollisista haittavaikutuksista EN ole vastuussa, vaan kokeilet omalla vastuulla.


2. Jos sinua kiinnostaa ärtynyt suoli enemmänkin, voit lukea toisen blogipostaukseni, joka sisältää tieteellistä tietoa tähän liittyen

535 katselukertaa
 
KYSYTTÄVÄÄ? OTA YHTEYTTÄ!
AnatomyFix
044 524 9651
kevin.gibbs@toimivakeho.fi
Kuutamokatu 8c28
02210 Espoo

Haluamme olla täysin läpinäkyviä tietojesi käytön suhteen.
Luethan tietosuojaselosteemme.
  • Anatomy Fix Facebook